Suuren pimeyden varjo on laskeutunut ylle pyhien kirkkojen,
kun Saatanan mustin siivin saavuimme maillenne.
Nyt iskemme kirkkonne tuleen. Nauraen katsomme kun pyhГѓВ¤t alttarit mustuvat,
kun lieskat lyГѓВ¶vГѓВ¤t kristuksen kuvaan polttaen sen unohduksiin ikuisiksi ajoiksi.
Kun kalpeat kyyneleenne vierivГѓВ¤t me iskemme teidГѓВ¤t maahan.
Olemme nousseet sotaan valon jumalaa vastaan.
Te säälittävät surkimukset jotka polvillanne itkien
kaivatte tuhkasta kadonnutta hyvyyttä toivotte pian heräävänne unesta.
Mutta katsokaa sillГѓВ¤ tГѓВ¤mГѓВ¤ ei ole unta.
Tunne kuinka roihuava kirkkosi lämmittää rumia kasvojasi.
Yön tyhjyydessä tuuli ulvoo susien äänin raunioissa palaneen kirkon.
Puhaltaen unohduksiin kaiken sen hГѓВ¤peГѓВ¤n jonka kerran rakensitte.
Ja niin on oleva ettГѓВ¤ vielГѓВ¤ kerran tulevat liekit nousemaan.
Mustempana ja uljaampana kuin koskaan.