patosivat tämän joen kun olin vielä pieni
pienen pieni syntymätön piste solujen saatossa
merkkinä siitä arpi tässä ja kaulalla linnunhammas
kädessä sauva sileä puuta ja silmissä pitkä katse
virtaan alkuvesien heittäydyn ja kuljen
aina virran mukaan alas vesiin lämpimiin
kohtuun merten vanhain kehtoon vuoksien
eikä padottua tätä vettä saa
luona hiljaisten koskien luona siipien iskun
kurotan kohti veden pintaa kurotan päin yötaivasta
joka on niin syvä täällä sinne ei parane pudota
koettaa hyvää onneaan kosken voimaa vastaan
tulee aamu taaskin valon kehrä kiertää kiven
jos kohta varjot lankee lankee ne jotta valo näkyisi
paremmin kirkassilmän katsoa kauneutta
koreutta maanpiirin humalluttavaa
