päivät, jolloin elämä on uhkaus, ei lupaus
mustat siivet yli taivaankannen ulottuu
päivät, jolloin elämä on kirous, ei lahja
sade kaatuu huulilleni raudankarvaana
kokoontukaa, lakeuden jumalat
Karjalan jumalat, Pohjolan pirut
Etelän lehtojen väkevät henget
Nälkämaan haamut ja haltijat
päivät, jolloin on maisema on naamio, ei paikka
pilvimarto mataa yli kuolleen kukkulan
päivät, jolloin kasvoilta ei löydy enää sanaakaan
ihon muuri murtuu piiritykseen kylmyyden
