Laiturin nokalle käy istumaan
Vaik illaksi luvattu myrskyävää
taivas on kuin ei tietäisikään
Rauhaisa tuuli selällä veen
Aamulla verkot laskettu on
kohdalle talvisen avannon
Kengän nauhat kastuu loppukesän laineisiin
Toisella rannalla kuuluu saatuna saalista
Äänet liikuta ei istujaa
tuulikin heiluttaa ainoastaan — kaisloja
Lokkien parku kaukana soi
Airosta pahaksi onnekseen
tikku uponnut on kämmeneen
Rannassa taivaan on viel selkeää
Päivä edennyt pitkälle lie
uutinen aamuinen aatoksiin vie
Paidan kaulus kastuu loppukesän kyyneliin
Ilme on vakava kuin laineissa kuplia
Asiat vanhat taas pulpahtaa
vedestä kurottautuu poimimaan nipun
-kaisloja
Ilta hämyllänsä muistuttaa
Aika nostaa verkot jo on
kun suunnan saa säteiltä auringon
Vaivalla soutaa mies venettään
Mielessään merkin kohdalle saa
asiaa aamusta ei milloinkaan
Airot vanhat kastuu loppukesän laineisiin
Myrsky ei tullutkaan, niin taivaskin tavallaan
Tuo olkapäänsä lohduttamaan tuuli ajanut
rantaan nipun kaisloja
