(Koskinen/Ahmatova/Koskinen)
Hän sanoi ettei vertaistani naista,
en hänelle ollut tästä maailmasta,
vaan talvipäivän lohdullinen valo
ja hurja laulu synnyinseudulta.
Kun kuolen ei hän vaivu murheeseen,
ei huuda suunniltaan: «Herää kuolleista!»
Vaan äkkiä tajuaa ettei ruumis elä
ilman aurinkoa, eikä henki ilman laulua.
Entäs nyt?
