Juhlat loppuu,tupa hiljenee.
on lapset menneet.
Sä näytät kauniilta harmaissa hiuksissas.
sinä oot se syy.
Että vielä saan olla kodissamme.
Mä en kestäisi päivää varmaan toisten armoilla,
nyt tanssitaan.
Eihän jäädä sitä laskemaan
mitä jäljellä on
ei vähällä vaivalla vaan suurella tahdolla nää tarinat syntyy
Ääneen luet kirjaa vuoteessamme
pienillä liikkeillä saat mut lankeamaan yhä uudestaan
vie,vie mua,vie! näytä ne askeleet, jotka jalatkin irti maasta saa.
Nyt vie,vie mua,vie.en hetkeäkään enää tahdo menettää,
kokematta jättää sinun vierelläs
Tää tanssi käy muistoihin,tiedäthän sen.
ne muistot on menneisyys,eikä kuolemakaan niitä vie,
sä oot kirjeitä laatikoissa.
sä oot suudelmat kaulalla,
lapsemme maailmalla,
sä oot vielä mun.
