Mariska:
Tää mustelmako, en mä tiedä mist se tuli, vaik se oikeesti oli yks
hoitsu, en oo varma saiks se jotain kicksei ku se änkes samaan
wc-koppiin, huusin häivy niin se sekotti mun naamaan moppiin. Otti
letistä kii, iski maahan päätä, eiks se äijä tajuu kuinka se teki kipeetä,
kun mä pääsin pystyyn, nostin housut ylös, huone taaskin tyhjä, kävin
takas ikkunalle kattelemaan säätä.
Steen:
Se on jo pari kuukautta etsiny keinoo tai loitsuu, jolla vois vastustaa
väkivaltasta hoitsuu ja miettiny pakokeinoo aikuisten maailmassa,
lasten vankilassa sitä ei oo olemassa. Päiväst toiseen loputtomii
käytävii kulkee ja hoitsut sille lisää lääkkeitä tunkee. Ei muuten
mut se ei tajuu täst elämäst mitään, kukaan ei oo pysähtyny sen
vuoks hetkekskään. Koska toivo on jo menny, se on jo kakstoista,
ei siitä voi tulla mitään erikoista. Ei sen vanhemmat sitä hoitanu ei sitä
muutkaan kyl tee, ei kai muutakaan vaihtoehtoa ku se huoneeseensa
sulkee, ohan sillä siellä julisteit ja lehtiä, parempi seki ku sen antaa
kadul vetelehtiä, se on yhden huoneen vanki, se ehkä pahalt tuntuu,
mut oikee annostus auttaa sitä turtuu.
Mariska:
Tiedän paljon vastapäisen talon ihmisistä, katon niitä kaiket päivät
verhojen välistä. Tääl ei tapahdu mitään, mulla ei oo täällä ketään,
mä en tajuu miks mua vielä pidetään niinkuin oisin tehnyt jotain pahaa,
ainoo rikos oli, et mun mutsii ohjaa kuningas alkoholi, faija kuoli
ennenkuin mä edes muistan sitä, nyt oon paikassa jossa nää tyypit
ei välitä. Ne tunkee lääkkeitä jos pidän meteliä, nää kaikki lapset
tässä laitoksessa on veteliä, katon maisemaa ja mietin miks oon täällä
paikkaan, mun sisko sano ettei tää oo oikeesti mun paikka. Oon
kuullu mitä kaikkee ihmiset voi tehdä, kuinka mä oon poikkeus, ainoo
oikeuteni on nähdä vastapäisen talon elämää, mä jään paljosta paitsi
ja taas lääkkeitä ne levottomuutein havaitsi.
Steen:
Lapsen eristys saa kestää maksimissaan kaks päivää, mut mä kerron
miten lakia voi kiertää. Vierihoidoks sanotaan, ovi auki käytävään,
jos lapsi astuu ulos se takas viedään ja mä tiedän et siit saa myös
lisää palkkaa ku huostaanottaja 24/7 lasta auttaa, ylimääränen
annos psyykelääkkeitä, voit olla saletti ettei se potki tai tavaroita heitä.
Kasvatetaan enkeleitä ongelmalapsista, ei puhuta siitä valkotakkinatsista,
joiden tekemiset näet lasten katseista, sideharsoon käärityistä ranteista,
näkymättömistä vanteista jotka päätä kiristää. Lääkkeet kertoo millon
väsyttää ja millon piristää, setä antaa tabun, salettiin saat unta, näin
kasvatetaan uus uljas yhteiskunta.
Mariska:
Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, aikuisten rakentamassa vankilassa,
suu pysyy kii, silti apuu huutamassa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.
Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, kohta kaksi kuukautta läähehumalassa,
avuttomalle elämä on paskaa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.


Ваше мнение



Капча

Рекомендуем