Oi herra luoksein jää, jo ilta on
ja kadonnut on valo auringon
Ken muu mua murheissani lohduttais
ken turvan hädässänsä sieluun sais
Päiväni rientää kohti loppua
On ilo maallinen kuin varjo vaan
Ei ole täällä mitään pysyvää
Vain sinä Herra sinä luoksein jäät
Sä pahan väijytykset turhiks teet
Sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet
Mis on nyt kuolema, sun voittosi
kun herra Jeesus olet kilpeni
Sun Herra ristisi mua valaiskoon
kun tieni painuu kuolla laaksohon
Sen valon tieltä varjot häviää
eläissä, kuolessa sä luoksein jäät
Sen valon tieltä varjot häviää
eläissä, kuolessa sä luoksein jäät