Valtatiet ovat liian leveitä
ja vauhti tyhjää päätä huimaa
kylmästä Pohjantähdestä
yritetään repiä lämpöä, voimaa
ja asumukset täällä päin
ainakin niin kerrotaan
ovat täynnä varjoja
joilla on vain kaksi nimeä:
Uni ja Kuolema
Joskus murheen maille sade lankeaa
huuhtoen pahan meistä pois
silloin sinua pitelen, saan
kuvan miltä tuntua vois
sinä minussa
minä sinussa
mutta vain hetken lainassa
minä sinussa
sinä minussa
vain pienen hetken lainassa
Aamu-uutiset ovat aina
synkempiä kuin itse aamut
ja kotipihassa riehuvat aina
esi-isien haamut
ja maailman sokea tahto
on aina meitä vahvempi
liian nuorta viiniä
sen päälle lohduksi, ja
unta tai kuolema
