Kohmeisia taloja, jäisiä, pimeitä ikkunoita
Huurteisia kasvoja, ihmiset kuin rumia patsaita
Vaihdan asentoa, kylkesi on kylmä kuin maailma
Enää ei naureta, olemme totisia ihmisen lapsia
CHORUS: Olen kadottanut sieluni jonnekkin,
josta ei kukaan sitä löytää voi
Se haudattuna on meren mutaan
Papit minut puhuvat pyörryksiin,
virkamiehet painavat paperiin
Pankkiirit sulkevat holveihin,
kauppiaat käärivät minut pakettiin
Sinä sanot: «Kun jaksaa nauraa, kaikki muuttuu paremmaksi»
Sadussa kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti
Tämä ei ole satua, ei tulee päivää onnellista
Silmän kantamattomiin meren mutaa, samanlaista
CHORUS x 2
