Kostonkuu joi verta tuhannen kristityn
HГѓВ¶yryГѓВ¤vГѓВ¤n maljan heidГѓВ¤n kalloistaan
Edes aseet ruosteiset eivГѓВ¤t itkeneet
Ne vihdoin saivat nauttia veriteoistaan
Ei auta parhain miekkakaan
Ilman miestГѓВ¤ ja tahtoa takanaan
Heikko kansa (joka) luottaa jumalaan
Jää aina tappiolle — kuolemaan
Suru nousee uuteen loistokkaaseen kunniaan
Vaikkei herran kansaa täällä kukaan surekaan
Kun tanner verestГѓВ¤ juo jГѓВ¤lleen humalaan
Syksyn pakkastuuletkin saa kosto juopumaan
Vanhan kirkon raunioille
Ei elГѓВ¤mГѓВ¤ tee paluutaan
Herramme on saapuva
Vallitseva ikuisuutenaan
Helvetin kunnia mukanaan