Kuusimetsää kuusisataa
Seitsemän vain katajaa
Heti perään tuhatkunta
Kahdeksatta apajaa
Jos ei unen päästä saa,
on maattava siis väkisin
Tämän kohdan hieman toisin näkisin
Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
lepää harteillain jo harras kirkkomaa
Uutterasti uutta päivää
Samat silmät sulattaa
Kaivot sekä kirveet aion
hamaan loppuun unohtaa
Naulat neljän tuumamitan
lyöty pajavasaroin
Haukan katse hanskojani vartioi
Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Harteillain matalaa, jo kirkkomaata matalaa
Kannan orret, kurkihirret, ristit öljymäkien
kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa
Tavoittaa
Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
lepää harteillain jo harras kirkkomaa
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Kaiken peittää alleen marras kirkkomaa





Ваше мнение



Капча