Kun isät poikiaan
laittaa nukkumaan,
Mun sängyn vieressä
tyhjä tuoli ja kirja odottaa
Vain pieni haava
sieluun jää,
Jonka aika parantaa
Mut tässä muistojen päiväkirjassa
ei loppua olekaan
Vaikka sattuu
mä selaan vaan
Mä oon aamu,
joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus,
joka huutona äänensä kuulee
Mä oon laine,
joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu
Niin nää vuodet vierii vaan
ja siinä melkein unohtaa
Että minkälaiselta pohjalta
sitä oikein ponnistaa
Pitäiskö kaappiin kurkistaa
tai mennä päivä kerrallaan
Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa
ja uskoo parempaan
Kahden maailman väliin jään
Mä oon aamu,
joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus,
joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli,
joka myrskyksi itsensä suuttuu
Mä oon laine,
joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu
Pimeässä mä harhailen
suuntaan jokaiseen
Auringonnoususta itselle
suunnan mä teen
Mä oon aamu,
joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus,
joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli,
joka myrskyksi itsensä suuttuu
Mä oon aamu
Ja mä oon tuuli
…
