taivaanrannan pilvet
tekevät kolon auringolle
lapset nousevat jyrkänteelle
nähdäkseen pidemmälle
tuntematon pysähtyy kadulla
saadakseen muistosta kiinni
on helpompi ajatella
kun hiekka ei raavi maata
älä enää itke mies
illassa on lupaus kesästä
jossain valvoo toinenkin uneton
joka miettii samaa kuin sinä
samaa kuin sinä
lumen jälkeen tulee pöly
joku kiroaa ikkunassa
kissa venyttää niskaansa
pysyäkseen valossa
nainen riisuu paitansa
tunteakseen niin kuin ennen
tuuli lentää helposti paljaan käsivarren
älä enää itke mies
illassa on lupaus kesästä
jossain valvoo toinenkin uneton
joka miettii samaa kuin sinä
älä enää itke mies
illassa on lupaus kesästä
jossain valvoo toinenkin uneton
joka miettii samaa kuin sinä
samaa kuin sinä
sata vuotta sitten muurari jätti
merkkinsä tiiliseinään
tästä sadan vuoden päästä
joku toinenkin huomaa sen
huomaa sen
älä enää itke mies
illassa on lupaus kesästä
jossain valvoo toinenkin uneton
joka miettii samaa kuin sinä
taivaanrannassa aurinko sammuu
noustakseen aikaisemmin
jossain valvoo toinenkin uneton
joka miettii samaa kuin sinä
samaa kuin sinä
