On kai mahdotonta sanoa,
sinua rakastan.
En itseдni tietenkддn.
Myrskyyn aurinko vaipuu,
tajuton muisto
kaipuusta jдд mieleen.
Polku lavea kapenee,
sanaton sielu
eksyessд parkaisee.
Pyhempi ykseys pддssдni,
kyyneleet
ja katajanmarjat katkeruutta karkaisee.

Jдrvi toistaa kuvani,
on viiden pennin Narkissos taas,
palannut virkavapaudestaan.
Ei virka mitддn,
itseдnsд katsoo vaan.

Naamiasten tдhti,
linnan orgioiden
ja pelien halpojen.
Lдhti isдntд juhlistaan
niin kuin laivasta
pakoon, kapteeni kuolemaa.
Edessд mestauslaivan vieressд
elдmддn tuomitun
viimeiset iltateet.
Paratiisin porttien takana,
metsдn peikot
ja raivoraittiit sunnunaiperkeleet.

Jдrvi toistaa kuvani
on viiden pennin Narkissos taas
palannut virkavapudestaan.
Ei virka mitддn,
itseдnsд katsoo vain.




Ваше мнение



Капча