pihalta sut löysin
luovuttaneen enkelin
raskas taakka harteilla
ja kajalit poskilla
mä tulin kuusiaidan takaa
sanomatta sanaakaan
en tuntenut sua ollenkaan
käänsit selkäs sanoen
pidä musta kii
pidä minusta kiinni
pidin sinusta kiinni
iholtani löysin
luovuttaneen enkelin
kai se on sitä että rakkaas lähti
ja isäs räjähti
aina pienimmästäkin
vastoinkäymisestäsi
pidä musta kii
pidä minusta kiinni
pidin sinusta kiinni
tyttö suree hiljaa
katson sitä, se kysyy
«no mitä»
tyttö suree hiljaa
katson sitä, se kysyy
«no mitä»
siellä
siellä se menee
siellä
siellä se menee
enkä ikinä nähnyt sen kasvoja kunnolla
en ikinä nähnyt sun kasvoja
pidä musta kii
pidä minusta kiinni
pidin sinusta kiinni
