Hämärä, aamuinen kaupunki
makaa kuin hirviö hengetön
sen yllä musta taivas
raskas, ääretön
lähiöt eivät ole aikoihin
auringossa kylpeneet
aamun usvassa marssivat
tuhannesti kuolleet
Ei elämä sammu milloinkaan
alla routaisenkin maan
siemen kytee, nukkuu maas
kunnes aurinko nousee taas
Painan pääni syliisi
anna minun olla tässä
Kaiholassa ikuisesti
lohtua etsimässä
