Hän syntyi suklaamunasta, hän varttui kasvoi karkkikaupassa hän,
on hymyilevä pullapitkomies täynnä rusinoita, otsassa voisilmä.
Hän kuuntelee tätäkin vatsa täynnä, poltellen sikaria, hän etsii jotain
katseellaan, seinä seinä seinä seinä!
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Hän on uloskannettu elämä, hän itkee yksin korpikuusen alla.
Hän on unohdettu lapsi leikkii legoilla lattialla. Etsii palasia jotka
isä levitti, jotka äiti imuroi, hän tahtoo ulos huoneestaan,
seinä seinä seinä seinä!
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Sairaalan käytävän viiltävät valot, sinun puolestasi vuodatettu.
Kostean mullan hiljaisuus, sinun edestäsi annettu.
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
