Taon yksin sieluni mustaa varjoa
muotokuvaa mustemmaksi muuttuvaa
ei keskeneräinen kuva lämmitä
ei se tuo varjon valtaan lohtua
Hyvin osasin kyllä alkaa
kunpa osaisin joskus lopettaa
miksi jatkaa matkaa joka johtaa
rumaan muotokuvaan
ihmisen irvikuvaan
kapisen rakin elämään
jämään josta käteen jää
plus miinus nolla (x4)
Katson luomustani yössä hohtavaa
se ojentelee kynsiään, kutsuu renkiään
leikkimään seuratkaa johtajaa
kulkemaan helvettiin johtavaa tietä
Hyvin osasin kyllä alkaa
kunpa osaisin joskus lopettaa
miksi jatkaa matkaa joka johtaa
rumaan muotokuvaan
ihmisen irvikuvaan
kapisen rakin elämään
jämään josta käteen jää
plus miinus nolla (x2)
Hyvin osasin kyllä alkaa
kunpa osaisin joskus lopettaa
miksi jatkaa matkaa joka johtaa
rumaan muotokuvaan
ihmisen irvikuvaan
kapisen rakin elämään
jämään josta käteen jää
plus miinus nolla (x4)
