Minut tunsi kaikki naiset kaupungin
ja minä kaikki naiset tietenkin,
charmia riitti vaikka jakaa muillekkin.
En tiedä minkälainen oli casanova aikoinaan, mut sanon teille vaan,
että jotain kyllä tiesin minäkin.
Mä vannoin etten koskaan mene naimisiin,
en rahojani tuhlaa sormuksiin,
en koskaan helly naisen kyyneliin.
Mut surullinen on laulun loppu, arvaatko sen,
mä ostin sormuksen, lopun laululleni silloin sanoin tahdon.
En kerro kuinka jouduin naimisiin,
ehkä viimein sorruin naisen kyyneliin,
tai vaimon tuomiin pieniin kaksosiin
tai vaimon tuomiin pieniin kaksosiin
tai vaimon tuomiin pieniin kaksosiin.
