El{imet puhuvat t{{ll{
Aivan l{hell{ unta
L{hell{ y|n mustaa
T{{lt{ eiv{t muistot pakene
Avoimen portin pieless{
Seisoo tuntematon olento
Ihmisenmuotoinen, voimakas
Luista tehty, ja hymyilee:
«sinut on kutsuttu todistamaan
Unohtamaan muistojen voima
Laskeutumaan kuiluun
Ja tuomaan sielt{
Sielunt{ysi el{v{{ tulta»
Otan varusteeni ja k{yn
Minun kirjani ja minun lihani
Eiv{t osaa luovuttaa
T{m{n kylmyyden edess{
Sanojen takana, musiikin reunalla
Viipyv{t vieraiden {{net
Outojen kasvien tuoksulla
Et p{{se t{st{ eteenp{in
Mutta t{ss{ l{hteminen
On vasta edess{, vain lupaus
Ja lumi joka peitt{{ ruumiit
On unessa naisen naurua
Ja kuuntele t{hteinv{list{ laulua
Ett{ kuinka min{ sinua rakastan
Kuuntele tarkoin onko se totta