Vain talven uniako kaipaan
kun jään tähän tyhjään taloon
talvivaloon, kylmään unohdun
kun yön merkitsemät kasvot
hautaan tyhjään päällystakkiin
lumisateen tuoksu siinä on
Kuka olikaan sisälläsi viime yönä?
Kenen tummaan kylkeen painauduit?
Kuka saikaan elämäsi hehkumaan kirkasta valoaan
Talviunineen aamuun harmaaseen
haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen
hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen
sen lopettaa saan, sen lopettaa saan
Se oli valokaaren hehku
sula sokaisevan tosi
ympärillä kohisevan yön
niin kuin uni jonka muistaa
elämä jota elää
vaikkei sitä koskaan kiinni saa
Minä katsoin ikkunasta pitkään
harmaaseen sumuun, asvalttiin
minä katsoin jälkiä lumessa, vaiko omiani
Talviunineen aamuun harmaaseen
haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen
hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen
sen lopettaa saan, sen lopettaa saan
Vain talven uniako kaipaan
kun jään tähän tyhjään taloon
talvivaloon, kylmään unohdun
