Autereen hetkenä tehtaiden lomassa
istuimme katsoen varjojen tansseja.
Samoja satuja kaikille kerrotaan,
jotta ei yksikään loukkaisi jalkojaan.
Kätesi haluaa koskettaa kaikkea,
selvittää itsensä, hallita kaaosta.
Tähti, vain yksi, se kajastaa korkeella
sinnekin kerran on päästävä.
Ne jotka elävät ikuisesti ja ne jotka syntyvät uudestaan
Ne jotka syntyvät ikuiseksi ja ne jotka elävät hetken vaan
Samettipinnalla timanttineuloina
kiiltävät koneet ne samoaa taivaita.
Päivä on viimeinen, hetki on myöhäinen,
kultainen ilta kuin vanhassa kuvassa.
Istumme nurmella, pensaiden kukkia
leijailee tuulessa hentona lumena.
Pian on hämärää, maaulma hiillosta
hävitys puhaltaa muistomme tiehensä.
Piirretyt elämänpiirimme rajat
on vahvoilla väreillä mielemme kehikkoon.
Ilta on hellä ja totuus on raskasta,
pian on mentävä kauaksi niin.
Kasvojen välillä avaruus kaareutuu,
aika on harha tai erehdys, oikku.
Halua, tarvitse, pyydä tai vaadi
vain parhaansa tehdä voi jokainen.
