sanat pyhän eläimiä
hiestä märkänä kun kosken
kasvoihisi sydän kuuma
verenraskaaan
perille en ymmärtänyt
koskaan osaavani
vaikka tunsin tien niin hyvin
osannut en kulkea
kuka meistä taitaa kipeästi kaaduttuaan nauraa
löytäessään maasta kiven taivassyntyisen
laske pääsi rauhaansa
lepää hetki lennostasi
anna maailman mennä tietään
aina suurta yötä päin
sinulla on hulluutesi
hulluuksiini sopivat
kulmillasi elo juhlii
himon koski kuohuaa
silmissäni vahvuutesi
huuhtoo kiven ihoksi
kuin tuuli pilvipaimenena
käsi ottein pitävin
aarre piilee siellä tiedän, missä kerran makasimme
tietämättä onneamme, tuntematta kotia
