kävelinkö turhaan ne kilometrit
jotka mielessäni teitäs vaelsin
ja odotinko tyhjää kun siltaa etsin
joka yltäis yli kuilun syöverin
kuitenkin
tahdoin vapautta, päivien hehkun
vaan löysin hallan kohmettaman maan
se välillämme aukee ja siihen eksyy
kun mielet koettaa sanoin kurkottaa
toisiaan
on sillanrakentaja levottomuus mielen
kun ikuisesti virtaa päivänvalo pois
on sillanrakentaja lumovoima kielen
ja sillan yli kulkee lupaus jos vain voi
— se on mahdoton
nyt päivänvalo haipuu, saa luvan kaipuu
se tähti joka kiertää tähteään
kun etsii kirkkautta kauneden nälkää
ja löytääkin vain öiden ikävää
pimeää
