Verse I
Ei et lukenut väärin niitä vähäisiä sanoja
jotka laitoin valkovatsallesi, kuiskin maahisen korvaasi
Ei et nähnyt väärin niitä kehystettyjä kuvia,
jotka piirsin sinisilmillesi, ahdoin enkelin suuhusi
Olisit väkevä kuin kesä ja kuohuva koski,
olisit väkevä kun lehti joka putoaa
Chorus
Ja alla takiaisten, sananjalkain, saniaisten,
laulu etsii tietä vapauteen
Se kieli ensimmäinen, mielen äiti äärimmäinen,
laulu tahtoo viedä vapauteen
Verse II
Olin niin palasina, niin rikki kuin voi olla
kun kaaduin vierellesi, vaadin maata maattavaa
Olin niin vaativainen, kuin vain pienimpänä voi olla,
kun imin verta verestäsi, varrestasi elämää
Olisit väsynyt kuin syksy hedelmistä raskas,
olisit väsynyt kuin kevätpuro juoksustaan
Chorus
