mielen järvellä soutaa
valkoisessa purressa
kolme kimaltavaa neitoa,
joihin hampaansa upottaa
ja kun aurinko pilvien välistä
iskee maahan kiilansa
polttaa lihan luista,
ottaa meidät itseltämme pois
loputon lupaus jää
aina vaille lunastajaa
ääretön nälkä joka
lopulta itsensä syö
ihon kartalla matkustaa
joukko tutkimusmatkaajain
murhata ja valloittaa he
tahtovat tämän maan
iho pimeän sisässä hohtaa,
kutsuen karkeloon
minä luotan suureen,
ääneen luotan tuoksuun eläimen
jätän kaikki ihanteeni
alastomuuden tähden
ääretön autius täyttyy
hetkeksi voimasta
tulevien kansojen paljous
nostaa päätään tyhjyydessä
