Raudasta mielet
Ter{st{ suu
Tarttuu kaikkeen
Ristitty mies
Sieluilla ei ole koskaan rauhaa
Tyhj{ on syv{ ja savinen tie
Ainoa vapaus on mullaksi muuttua
Kulkea varmaa matkaa
Sy| t{m{ k{{r|!
Korvista ilmaan
Suissanne puhuu
Ne kaksi ter{{
Leijona kotka h{rk{ ja mies
Se on se viimeinen seurakunta
Voimalla kyliin ratsastaa
K{{nt{{ ja v{{nt{{
Ja raiskaa ja ly|
Ne ottivat sinun p{{si
Niinkuin ne tahtovat meid{n
