sanojen tehtävä välillämme
on piirtää vaikean maaston karttaa
voidella hetkien kruunupäät
lähettää roistot hirteen
sanojen varjot, pitkät ja väärät
ulottuu aikojen juurakoihin
niiden labyrinteissä hirviöt
heristää raskaita niskojaan
ja itse olemme ilmaa
jälkiä haamujen välillä
siltoja varjojen kulkea
yli lyijymerien
ja itse olemme kipinöitä
virvatulten nuotiolla
täynnä pieniä huokauksia
neulankärjillä tanssien
iliman pielet, tulen loimot
veden pärskyt, laavat maan
alkuaineet, tekopaineet
aavat maineen, laineet, vaivat
aivan uudet merkit saivat
laulaen kun uuteen uneen
lähti unen sotilaat
kauhistuen toisiaan
sanojen kantama välillämme
on miinoittama harhojen
ovet johtaa toisiin oviin
peilit siintää peilejä
ja mitä itse olemme
ja tahdomme ja luulemme
on varjo kaiken opetellun
muistetun ja unohdetun
ja mitä itse olemme
on mitattuna sekunneissa
hulluutemme harjalla
hiekkakumpu tasainen
