lumi sataa korkealta
meidän yllemme
olemme kuin
kävelevät patsaat
sinun kauneutesi
kaataa valtakuntia
minun pimeyteni
raiskaa runoutta
mikään ei ole sitä,
miltä vaikuttaa
läsnä koko ajan
kaksi maailmaa
toinen valoon
jähmettynyt, ikuinen
toinen hämärä ja tiheä,
ja täynnä liikettä
ja sinä olet
suudelmista tehty
huuliin piirretty ääriviiva
olet henkäys
joka liikkuu vetten yllä
hengitetty hahmo kostea
olemme pahat
henget toisillemme
olemmeko sade
joka kastaa kunnaat
mihin matka mihin
raukkaus johdattaa
häälehtoon,
kalmankammioon
ja huoneissa aika,
kahlittu levoton
muistomerkin yllä,
kuningashaudan
siellä pedot,
kiusanhenget piinaa toisiaan
vaikka kutsu kuuluu
vihkikarkeloon
