Metän lintu älä keiku
luottehista laula miestä
nosta urosta märältä
paulavitjast’ partasuuta
ennekuin on päivä menny
lähtenynnä kuusi kuuta
vaakalinnun viisi kesää
öitä kymmenkantamoisen
hiidenkulmalassa viuhon
meren maksan alla kiana
hauensuolen silmukassa
verivatassa veenemon
hakemassa halakopuita
nuolla noiannärettä
laulun uuen laainnaksi
tuonenneion tehkoseksi
musiikki on tiukalla niin
että silmät pullistuu
se on neion sormiluista
käsiluista kaven korreen
vyänalasesta immen
turjan morsiamen suusta
se on otson ohtaluista
mesilouskun silmiluista
poropeuran perseluista
ketunkorvan kantoluista
soitan saatan, laulun laain
runon taon, sanat suihkin
jahka kulen elomaita
virran tämänpuolen sarkaa
