Vaellamme surren
me heitettyinä tänne
kuin valta herran enkelten
on meidän käsissämme
mut valta yli aineen vaan,
niin vähän henfen valtaa
kun suurin silmin pimeää
me jäämme katsomaan.
On tiet ja radat ilmojen
ne meidän veljiämme
kun julmuuksia viljellen
poljemme veljiämme
mut suuren portin äärellä
vain kaikuu hiljaisuus
ei aatos sielunpohjukassa
mikään ole uus.
