Ei vallankumouksesi hedelmät
pitele käsistäsi enää tiukasti
esineet liikkuu, kun ei katsele
nauruun vääntyy manan suu
alhaalla holvissa henget istuvat
kuunnellen viestejä niin syvältä ja kaukaa
vielä saatan sinuun katsoa
kahden maailman rajalla, missä joki seisoo
Älä sano ei
älä puhu, älä mene
vielä hengitä ja viimeiseen asti
pidä sanasi, pidä kivi, jota kannat
mene huoneeseen, jossa hän lepää
kukkien, älä sulje silmiäsi pimeyteen
sanokaa minun puhuneen
Minä laulan tähän kauneuden
suhteeksi tyhjyyksien välille
minä taivuttelen kädet rinnallesi
planeettojen alla liikkuu yö
leikkaan hiuksesi ja kyntesi
valvon yöni suojellen oveasi heiltä
ilmeet taiteltuina samettiin
uivat aikakaudet mutaiseen virtaan
Älä sano ei…
