tyhjyys vierellä niin hiljaa huutaa
kylmyys sisällä vain vaeltaa
«älä tee sitä» huudan herään
ja pyyhin kasvoni kostean
ja vaivun jälleen siihen tilaan
josta kukaan ei saa koskaan herättää
et tahdo peittää enää mitään
nyt nämä jäljet paljasta
jotka pinnalta haihtui
joita sisälläni ikuisesti kannan
mut mikään muu ei merkkaa mitään
muu kuin se että sinun kanssasi sain jakaa
oman ainoon elämäni päivät
ja niitä ei voi pois ottaa
olit itseesi täydellinen
teit mulle kaiken mut miksi
olit aina lämmin ja onnellinen
vaikka kaikki oli rikki
monta täydellistä hetkeä sain
monta kirkasta tähteä näin
nyt sä olet yksi niistä
ja sua aina katselen
oletko sinä tuo kirkkain
joka minulle hymyilee
olit itseesi täydellinen
teit mulle kaiken mut miksi
jaksoit olla lämmin ja onnellinen
vaikka kaikki oli rikki
olit mulle itseesi täydellinen
teit mulle kaiken mut miksi
olit aina lämmin ja onnellinen
vaikka kaikki oli rikki
vaikka kaikki oli
rikki
